lauantai 21. helmikuuta 2015

Food against fibro


Jokin aika siten Tikis julkaisi yllä olevan kuvan instagramissa. Nii-in. Jos pystyy omilla ruokavalinnoillaan vaikuttamaan lääkkeiden määrään niin miksei niin tee? Eikä pelkästään lääkkeiden määrään vaan myös oireiden määrään. Fibrossahan itse sairautta ei voi ns hoitaa lääkkeillä pois vaan lääkehoito on oireisiin. Itselläni parhaimmillaan on ollut 5-6 eri pilleriä vuorokaudessa. Huh huh. Toki on niitäkin joille ruokavaliomuutoksetkaan ei auta, mutta puhun nyt itsestäni pääasiassa. En tykkää syödä lääkkeitä. En ole niistä kummempia sivuoireita saanut, painonnousu poisluettuna. Tai ainakin luulin niin. Luulin ettei lääkkeet vaikuta milläänlailla. Mutta nyt kun syön puolet vähemmän lääkkeitä niin huomaa eron. Olo on kuin heräisi uudelleen. Olen virkeämpi, painokin laskee, päänsäryt on poissa jne. 


Mistä ero? No olen nyt viikon verran (kyllä VAIN viikon) syönyt seuraavan ruokavalion mukaan: gluteeniton, maidoton, ei punaista lihaa ja vhh. Olen jo aiemmin osittain noudattanut tuota, mutta sitä on väsyneenä herkästi tarttunnut lähimpään syötävään ja töissä vhh on hankalaa jos ei ole omia eväitä. Kuluneen viikon olen saanut ajatella vain itseäni, äijäporukan lomaillessa pohjoisessa. Ollaan oltu tytön kanssa kahdestaan kotona. 


Kuuntelin jokin aika sitten Paula Heinosta radiosta ja hän puhui fibromyalgiasta sekä sen hoidosta juuri ruokavalion ja lisäravinteiden kantilta. Erittäin herättävä radiolähetys ja sen voi kuunnella mediasalista jakso 12.1.2014 osa 1/1. Pian tuon kuuntelun jälkeen kävin yksityisellä lääkärillä joka myös puhui samojen asioiden merkityksestä ja toki myös liikunnasta. Tuosta lähtien olen ruokavaliomuutosta miettinyt. Sain silloin lääkäriltä todistuksen työpaikan keittiöön ja siellä onkin tehty minulle omat annokset, mutta kotona, kaupoilla, kylässä sitä helposti sortui. 

Nyt vihdoin siis sain niskasta kiinni syömisten suhteen ja hankin myös lisäravinteita. Vielä puuttuu L-arginiini ja karnosiini. Ja ihan oikeasti jo/vain viikossa olo on kohentunut huimasti :) Ja mä haluan, että tämä olo jatkuu. Joten kysyin Monnalta ja Tuukalta ottaisivatko tälläisen haasteen vastaan? Ja vastaus oli kyllä. Alkukartoitus on jo tehtynä, aloitusta odotellessa. Maaliskuu ja Muutos100!
Itseasiassa olen jo muutaman vuoden seurannut molempien blogeja ja jossain vaiheessa ajattelin, että lähtisin Tuukan treenattavaksi juuri juokseminen mielessä mutta nyt se on jätettävä kun ei sellaista tärähtelyä kroppa kestä. Vaan ei se mitään :)


Pikkusen olen ommellutkin. Toilettipussukat meidän teineille. Tosin nämä käy ensin miehen mukana jossain messuilla. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti